Harjoittelijana Tagomolla
Tiedätte varmasti sen tunteen, kun joku käskee sinua hyppäämään suoraan uima-altaan syvään päähän...
Tagomolla sain onneksi mukaani puhallettavat kellukkeet ennen ensimmäistä hyppyä. Hyppyhetkellä olisin kyllä toivonut tukevia pelastusliivejä.
Muistan ensimmäisestä puhelustani asiakkaalle hyvin vähän. Jännitin sitä, että unohtaisin puolet kysymyksistä, joita olin suunnitellut kysyväni. Minun oli tarkoitus selvittää, että mitä asiakkaan uusille verkkosivuille tulisi. Olin harjoitellut, mutta oloni oli silti erittäin epävarma.
”Näin 16 projektin jälkeenkin joudun aina välillä kysymään neuvoa”
Puhelu ei varmasti mennyt loistavasti, mutta sain kaiken tarpeellisen kysyttyä. Asiakas ei luultavasti aavistanutkaan saaneensa kunnian toimia ensimmäisenä asiakkaanani. Puhelun jälkeen ryhdyin tuottamaan tekstiä. En tiennyt mistä lähteä liikkeelle. Katselin tiukkana tietokoneeni näyttöä, mutta tekstiä ei vain ilmaantunut. Päätin selata muiden saman alan yritysten kotisivuja ideoiden toivossa. Siitä se sitten lähti. Kirjoitusprosessi oli kaikkea muuta kuin tehokas, mutta sain kuin sainkin tekstit valmiiksi. Seuraava projekti sujui aavistuksen helpommin. Sittemmin koko prosessi on automatisoitunut pikkuhiljaa, vaikka näin 16 projektin jälkeenkin joudun aina välillä kysymään neuvoa.
Ammattikorkeakoulutuksessa harjoittelulla on suuri rooli. Siitä kannattaa tietenkin ottaa mahdollisimman paljon irti. Mielestäni olennaista on, että opiskelijalla on selkeät toiveet siitä, mitä harjoittelupaikalta haluaa. Itse halusin päästä tekemään jotain markkinointiin liittyvää ja oppia mahdollisimman paljon uutta. Ideaaliharjoittelupaikassani työnkuva olisi monipuolinen ja oppisin erilaisia taitoja. Onnekseni Tagomolla oli tarve juuri tämänkaltaiselle harjoittelijalle. Olenkin jo vajaan kahden kuukauden aikana kirjoittanut blogitekstejä, toiminut sisällöntuottajana useassa projektissa, opiskellut Google Analyticsia ja ollut mukana tapahtuman järjestämisessä.
”Byrokratia ja perinteiset organisaatiomallit ollaan viskattu roskakoriin, ja jokaisen ääni on yhtä kuuluva”
Kun toimitusjohtajamme Petri pyysi minua kirjoittamaan blogitekstin harjoittelukokemuksestani, tuli mieleeni heti, että en missään nimessä halua kirjoittaa mielistelevältä vaikuttavaa tekstiä, vaan kertoa rehellisesti omat näkemykseni. Olen varma, että kaikki eivät saisi yhtä paljon irti harjoittelusta Tagomolla, mutta minulle tämä on ollut erinomainen paikka. Rento ja huumorintäytteinen ilmapiiri on luonut puitteet minulle sopivaan työntekotapaan. Tagomolla asioista keskustellaan koko ajan. Byrokratia ja perinteiset organisaatiomallit ollaan viskattu roskakoriin, ja jokaisen ääni on yhtä kuuluva. Harjoittelukokemukseni positiivisuuteen on myötävaikuttanut paljon myös ohjaajani Jukka. Olen saanut häneltä aina vastauksen kysymyksiini, liittyivät ne sitten mihin tahansa. Jukka on alusta asti antanut minulle paljon positiivista palautetta ja kannustusta, mikä on tietenkin tuntunut kivalta ja osoittanut, että teen jotain oikein. Positiivinen palaute ei ole mikään itsestäänselvyys, liian monta kertaa olen kuullut työpaikoista, joissa hyvää tekemistä ei huomioida millään tavalla, mutta epäonnistumisista huudetaan.
Oma-aloitteisuus, kyky oppia nopeasti ja kirjoitustaito lienevät suurimmat asiat, jotka ovat mahdollistaneet onnistumisen työtehtävissäni. Näin jälkeenpäin ajateltuna puhallettavat kellukkeet olivat ehdottomasti parempi ratkaisu kuin tukevat pelastusliivit. Minun täytyi potkia heti harjoittelujakson alusta lähtien myös itse ja pystyin luopumaan kellukkeista varsin nopeasti.